Materian rajoilla

korjattu juliste Rahikainen

Työskentelyni eteenpäin vievä voima on materiaalien ja tekniikoiden pohdiskelu tekemisen kautta. Mihin materiaali taipuu, missä rajoissa sitä pystyy työstämään, mikä on luonnollista ja materiaalin ydinaluetta ja mikä taas luonnotonta tai mahdotonta. Voiko perinteisiä tekemisen tapoja rikkoa ja pystyykö opittuja tekniikoita rikkomaan epätraditionaalisella tavalla.

Työstän materiaalia ja siinä tapahtuu jotain odottamatonta, saattaa olla jokin pieni huomio materiaalin käyttäytymisessä, joka muuttaa prosessia. Muutos saattaa olla harppaus johonkin uuteen suuntaa tai ongelma joka pysäyttää työskentelyn ja täytyy ratkaista. Työskentelyni on intuitiivista ja looginen mieli analysoi tilannetta perässä laahaten, ei ohjaa toimintaa. Kyseinen prosessi, jolla työskentely etenee, on hyvin spontaani.

Minua kiehtoo löydetty ja hylätty materiaali. Objektit joilla on jokin historia. Tämä tuo lisäjännitettä teokseen, käytetyn objektin aikaisempi elämä heijastaa omia merkityksiään. Se luo teokseen uuden tason, joka ei täysin aukea edes minulle, teoksen tekijälle. Löydetyissä esineissä on historia ja tarina, jota on mahdotonta tietää ja avata täydellisesti. Esineiden alkuperäisen käyttötarkoitus ja merkitys on mahdollista avata, mutta käytöstä ja ajasta tuleva symboliikka, sen tarkka analyysi ja yksi ainoa tulkinta ei ole mahdollista. Usean toisistaan riippumattoman, päällekkäisen tulkinnan luomat ajatusketjut vahvistavan teoksen voimaa, katsojan ja teoksen välistä jännitettä. Vanha löydetty haljennut rautapata sisältää energiaa alkuperäisestä valmistusprosessista, käyttötarkoituksesta ja merkityksestä, esineen hylkäämisestä ja osittaisesta tuhoutumisesta, maahan hautautuneena vietetystä ajasta, uudelleen löytymisestä ja puhdistamisesta. Kaikki edellä mainitut vaiheet antavat esineelle sisältöä, joka tulee jäämään osittaiseksi mysteeriksi, pysyväksi jännitykseksi katsojan ja teoksen välillä.

Teosten liiallinen auki selittäminen vähentää teoksen voimaa. Katsojan ja teoksen välille syntyy jännite, joka katoaa liiallisen analysoinnin myötä, tekee teoksen tyhjäksi. Kaksi magneettia, jotka välillä on jännite ja jotka hylkivät toisiaan ovat paljon mielenkiintoisempi kuin kaksi yhteen liimautunutta. Taideteos on arvoitus joka pitää ratkaista, siinä oleva informaatio on kerroksissa, joka aukeaa syvällisemmin uusilla katselukerroilla.

Teosteni sisällölliset lähtökohdat pyörivät filosofisissa ja ontologisissa pohdinnoissa. Ihmismielen sekä ympäröivän maailman rakenteessa, niin tieteellisessä kuin filosofisessakin mielessä. Joidenkin teosteni lähtökohdat ovat myös puhdasta materiaalin tutkimusta.

Vastaa